17.11.2004

Asian tausta

A:lla ja B:llä on yhteinen lapsi S, joka on syntynyt 20.2.2000. Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001 antamallaan päätöksellä oikeuttanut B:n tapaamaan lasta kerran kuukaudessa valvotussa, lapsen asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan järjestämässä paikassa.

Hakemukset Ikaalisten käräjäoikeudessa

A oli vaatinut, että B:n oikeus tavata lasta poistetaan.

B oli vaatinut, että käräjäoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta muutetaan siten, että hänellä on oikeus tavata lastaan neljän kuukauden siirtymävaiheen jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantaista kello 18.00:sta sunnuntaihin kello 16.00:een sekä hänen kesälomansa aikana yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan.

Käräjäoikeuden päätös 18.9.2003

Käräjäoikeus oli sen päätöksestä ilmenevillä perusteilla hylännyt A:n hakemuksen ja oikeuttanut B:n tapaamaan lasta jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 10.00 ja 12.00 välisenä aikana lapsen asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa. B:n oli ilmoitettava tapaamista valvovalle sosiaalityöntekijälle edelliseen perjantaihin kello 12.00 mennessä, tuliko hän käyttämään tapaamisoikeuttaan.

Asian on ratkaissut laamanni Juhani Rokala.

Turun hovioikeuden päätös 17.2.2004

A ja B valittivat hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että lapsen tapaamisoikeuden tarkoitus oli turvata lapselle oikeus tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia oli ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa oli erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten tapaamisoikeus parhaiten toteutui vastaisuudessa. Tapaamisoikeuden tarkoituksena oli suojata ja edistää lapsen turvallista ja tasapainoista suhdetta kumpaankin vanhempaansa.

Asiassa oli A:n kertomuksella ja tätä tukevalla näytöllä osoitettu, että B:n ja A:n suhde oli ollut väkivaltainen. A oli hovioikeudessa uskottavasti kertonut, että B oli uhannut viedä lapsen Turkkiin kasvatettavaksi, koska hän ei ollut katsonut suomalaisen yhteiskunnan sopivan tyttärensä kasvuympäristöksi. B oli hovioikeudessa kiistänyt asian, mutta kertonut, että hänellä oli Turkissa sukulaisistaan yhä jäljellä äitinsä sisko.

A:n kertomuksen mukaan B oli kahden vuoden aikana käyttänyt mahdollisuuttaan tavata tytärtään valvotusti kolme kertaa, joista yksi oli onnistunut ja kaksi päättynyt riitelyyn. Tapaamisissa mukana olleen lapsen isoisän C:n kertomuksen mukaan tapaamisia oli ollut jonkin verran enemmän. C:n kertomuksen mukaan B ei ollut tapaamisissa yrittänyt seurustella lapsen kanssa tai muulla tavoin tutustua lapseensa. Tapaamiset olivat yleensä päättyneet melskaamiseen, johon lapsi oli reagoinut pelästyen ja hakien turvaa isoisästään. Lapsi oli osoittanut A:n ja C:n kertomusten mukaan myös myöhemmin tapaamisia kohtaan ahdistuneisuutta ja pelkoa, mikä oli ilmennyt muun muassa kasteluna ja rauhattomuutena.

Asiassa oli käynyt ilmi, että tapaamisten epäonnistuminen oli johtunut pääasiassa B:n kielteisestä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta tilanteeseen. A ei ollut peloistaan huolimatta estänyt tapaamisia. Hän oli toimittanut lapsen tapaamisiin kuten oli sovittu.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus oli päätynyt siihen, että lapsen edun mukaista on, että hän voi halutessaan tavata isäänsä B:tä, mutta ettei hänellä ole siihen varsinaista velvoitetta.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja oikeutti lapsen tapaamaan isäänsä käräjäoikeuden päätöksessä mainittuna aikana hänen asuinpaikkakuntansa sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa, mikäli hän niin tahtoi. Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämisestä oli noudatettava, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 11 §:ssä säädetään.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Aarola, Maile Åkerberg ja Salla-Maaret Keränen.

Perustelut

1. S:n ja hänen isänsä välisissä tapaamisissa on ilmennyt ongelmia. S:n vanhemmat A ja B ovat olleet eri mieltä siitä, onko tapaamisoikeuden ylläpito ja sen toteuttaminen lapsen edun mukaista. Samoin heidän näkemyksensä tapaamisten epäonnistumisen syistä ovat poikenneet toisistaan. Hovioikeus on ratkaissut asian siten, että S saa määräajoin tavata isäänsä sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa, mikäli itse niin tahtoo.

2. Hovioikeuden ratkaisu merkitsee, että päätösvalta asiassa on jäänyt lapselle.

3. Tuomioistuimen ratkaisu, jossa vastuu tapaamisista ja niiden toteutumisesta jää vanhempien välisten ristiriitojen seurauksena lapselle, ei yleensäkään ole lapsen edun mukainen, koskei lasta tule asettaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen tulisi itse päättää asemastaan vanhempien välisissä riitaisuuksissa. Lopputulos, jonka mukaan lapsen tahto tavata vanhempansa on tapaamisoikeuden toteuttamisen perusteena, merkitsee lisäksi, ettei tätä oikeutta toteuttamaan pyrkivällä vanhemmalla käytännössä ole mahdollisuutta saada määräystä täytäntöönpantavaksi.

4. S on iältään nelivuotias. Tämän ikäisen lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin ei normaalisti voida kiinnittää huomiota harkittaessa sitä, mikä lapsen etu on tai miten parhaiten turvataan hänelle kuuluvien oikeuksien toteutuminen.

5. Hovioikeuden ratkaisu ei ole lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksen mukainen eikä täytäntöönpantavissa. Korkein oikeus ei ota asiaa välittömästi ratkaistavakseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palautuksen syy ottaa B:n ja A:n valitukset ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marjatta Berg.